Kesä-heinä- ja elokuun uudet asiat

Nyt kävi niin hassusti, että kesä meni ohitse, enkä muistanut kirjoittaa tänne uusista asioista. Siinä se nyt onkin sitten pulma, mitä kaikkea uutta onkaan tullut koettua? Tässä nyt jotakin...

Kesäkuussa ainakin kokeilin elämäni ensimmäisen kerran koiran kanssa matkustamista julkisilla kulkuneuvoilla ja uskokaa tai älkää, niin se onnistui suorastaan täydellisesti. KONSTA matkusti niin bussilla kuin junallakin aivan kuin olisi tehnyt sitä aina. Totesin jälleen kerran hyvin ylpeänä, että KYLLÄ MINULLA ON SITTEN HYVÄ JA KILTTI KOIRA! Nyt Konstan kanssa on matkusteltu jo useamman kerran ... ja hän suorastaan repii minua bussipysäkille, jos näkee bussin seisahtuvan sinne.

Niin kesä-, heinä- kuin elokuussakin virkkasin isoäidinneliöitä, joista aiemmin olin sitä mieltä, että ne  ovat suorastaan rumia, mutta niin se mieli vaan muuttuu. Kesäkuussa aloitin virkkaamaan ja heinäkuussa sitten valmistui elämäni isoin virkkaustyö eli torkkupeitto pojalleni. Elokuussa valmistui kaksi pienempää torkkupeittoa (kuvat blogissani: 1 ja 2). Mikä siitä sitten tekee uuden kokemuksen/asian, jos kerran jo virkkasin yhden ison peiton? No siinäpä se, että näillä pikkupeitoilla osallistun hyväntekeväisyystempaukseen, jolla yritetään Guinnesin ennätystä 1.10.2011. Tuolloin kaikki tempaukseen lähetetyt peitot levitetään/yhdistetään Helsingin Tuomiokirkon portaille näyttäväksi tilkkupeitoksi. Tämän jälkeen peitot jaetaan hyväntekeväisyyten mm. Ensi-ja turvakotien liiton ja Yhteisvastuukeräyksen kautta.

Kesäkuu sai siirrännäisen

Kyllä kesäkuussakin monenlaista uutta tapahtui. Olin muun muassa ensimmäistä kertaa seurakuntamme lastenleirillä ryhmyrinä, mikä sinällään ei ole uutta – olen aiemmin ryhmyröinyt Seinäjoella – mutta nyt ihan ensimmäistä kertaa ryhmässäni oli muiden lisäksi kaksi omaa tytärtäni.

Kuvassa tytöt suorittavat sokko-ohjaustehtävää.
Roosa (vas.), Ada, Siiri ja Viivi. Kuvasta puuttuu Sirkka.

Haluan kuitenkin esitellä kesäkuun siirrännäisenä ihan ensimmäisen koskaan (ohjeesta) neulomani hartiahuivin, Fifin. Tai oikeammin Fifiliinin, koska lankaa oli vähän ja huivi jäi kovasti pieneksi. :) Huivi valmistui siis huhtikuussa ja oli yksi Jämäkuun töistäni.

Ehkä syksymmällä huiville tulee taas käyttöä. Kuvaa varten toisiksi nuorin tyttönen suostui sen huhtikuussa pukemaan ylleen.

Noin, tulipahan kesäkuu käsiteltyä. Heinäkuulla on jo ehtinyt tapahtua ja tulee ehkä tapahtumaan lisääkin. Lähdemme Tahkolle viikoksi mökkeilemään ja se jos mikä on tällä kokoonpanolla extremeä!

Toukokuussa...

...uppouduin puutarhahommiin niin, että käsityöt on tosissaan jääneet vähemmälle. Uudet asiat ovat olleet aika pieniä, mutta kuitenkin sellaisia, joita en ole ennen tehnyt. Olen muun muassa:

- leikannut terijoensalavat
- perustanut mansikkamaan oikeaoppisesti kasvimaalle
- jakanut ja siirtänyt raparperin alusta loppuun saakka (Marika huom! Se sulta saamani raparperi on yhä hengissä ja voi uudessa kasvupaikassaan paremmin.).

Varmaan monen monta muutakin asiaa olen tehnyt, mutta kun raportointi venyy näin pahasti, niin tuppaa unohtumaan. Koitan parantaa tapani.

Huhtikuun uusi asia

Huhtikuu ja luonnon uuteen kasvuun lähteminen innosti minut keräämään kaikenlaista kasvia ja käpyä ja hyödyntämään niitä lankojen värjäämisessä. Hurahdin, se on myönnettävä! Osa kuvan vyyhdeistä on värjätty myöhemmin, mutta huhtikuussa värjäsin ainakin leskenlehdellä ja männyn neulasoksilla. Nämä langat ovat alarivissä. Laitimmaisena vasemmalla on kolme vyyhtiä mäntyvärjäyksellä ja kolme oikealla on leskenlehtivärjättyjä. Reunimmaiset vyyhdit ovat vaaleampia, koska pääsivät jälkivärjäykseen, neljä keskimmäistä olivat ensimmäisissä väriliemissä.

Kasvivärjäys vaatii aikaa (nimim. muutamat liemet homehduttaneena ja pois heittäneenä), mutta on ihanan rentouttavaa, jos siihen saa aikaa muilta hommilta. On ainakin näin alussa kovin viehättävää odottaa, minkä väristä lankaa padasta nouseekaan. Värjäystulos on niin monen seikan summa.

Virkattuja koreja

Toukokuussa päätin kokeilla, millaista on virkata ontelokuteesta.
Blogistani löytyy kaksi roosanväristä koria.

Uusi asia nro 4: koruaskartelu

Hurahdin menneellä viikolla täysin koruaskartelun ihanaan maailmaan tyttäreni hoitopaikan kevätjuhlan korupajassa, ja nyt tuolla keittiönpöydällä lojuu iso pussillinen Sinellin helmiä. Ihanaa väriterapiaa ja näpräämistä, sanon minä :) ja mikä mukavaa - askartelu on kivaa yhteistä tekemistä äidille ja tyttärelle.

Korutuotoksiamme näet sisustusassari-blogissani.

Uusi asia 4: valokuvakollaaseja blogiin

Huhtikuu alkaa olla lopuillaan, mutta eipä ole tullut kirjoitetuksi mitään tähän haasteblogiin. Tässä kuussa olen ollut kovasti huonossa kunnossa, mutta olen toki jotain uuttakin oppinut ja kokeillut ... Ja tietysti harrastanut makrokuvausta, joka on enemmän kuin mielenkiintoista puuhaa!

Olen kovasti ihastellut lukemieni blogien valokuvakollaaseja, mutta en vaan ole jaksanut perehtyä, miten moiset tehdään. Nyt "otin itseäni niskasta kiinni" ja perehdyin asiaan. Sehän oli loppujen lopuksi aika helppoa. Latasin aamulla koneelleni Picasa3:n ja ekat valokuvakollaasini löytyvätkin nyt blogistani Tellun ja Konstan elämää. Nyt saan vaihtelua omaan blogiini, eikä kuvat ole yksitoikkoisesti rivissä --- siis, kunhan ensin opin nuo niksit!!

Iloista Vappua!