Marraskuussa tutustuin "erikoisiin lankoihin"

Marraskuussa (myös joulukuussakin) olen tutustunut "aika erikoisiin nauhalankoihin",

joista neulomisessa oli aluksi pikkuisen haastetta. Mutta kun hoksottimet alkaa toimimaan, niin huivit valmistuvat tosi nopeasti.

Puolen vuoden katsaus

Oijoi, kun on tämä blogi päässyt pahasti jäämään taka-alalle! Tellu on ollut ihailtavan ahkerana, mutta niin kovin yksinäisenä täällä. Anteeksi kovasti!

Laitan tähän alle oman loppuvuoteni uudet kokeilut.

Heinäkuu

Kymmenen vuotta sitten 7.7. sanoimme toisillemme tahdon. Kymmenvuotislahjana sormustimme toisemme uudelleen. Elämäni ensimmäinen tatuointikokemus saattaa jäädä myös viimeiseksi, koska tatuointi sinällään ei ehkä ole minun tyyliäni. Tämä oli vain tällainen special case.

Lisäksi heinäkuussa minusta tuli elämäni ensimmäisen kerran TÄTI! Tämä jos mikä oli ihana uusi asia. Ehkä vuoden huippuhetki...

---

Elokuu

Kuvatodisteita minulla ei ole, eikä tämä tainnut todellisuudessa edes tapahtua elokuussa, mutta otanpa siirrännäisen aiemmalta kuulta. Ajoin ensimmäisen kerran moposkootterilla ikinä. Sen jälkeen en ole ajanut. En osannut kääntyä vasemmalle! :D

Ps. Olen kyllä suorittanut mopokortin joskus mopoikäisenä, mutta ilmeisesti mopoa(kaan) ei ajeta kortilla!

---

Syyskuu

Kävin Facebook- ja Picasa-arkistoni läpi, mutten löytänyt syyskuulta mitään kovin mainitsemisen arvoista. Olin tietysti ensimmäistä kertaa pellolla kuollut joutsen jalkojeni juuressa sekä poistin kipsin lapseni kädestä, mutta en ehkä nimittäisi niitä kokeiluiksi, jotka olisin erityisesti halunnut tehdä tänä vuonna. Syyskuu taisi olla aika tylsä kuukausi? Ehkäpä, jos ei oteta lukuun hurjaakin hurjempaa kirppisrallia ja tavaranhävittämisvimmaa talon myyntiyrityksen siivittämänä. Talo ei mennyt kaupan, mutta meillä on monta laatikollista vähemmän tavaraa nykyään... ;)

---

Lokakuu

Näin jossain puutarhakirjassa joskus (tosi täsmällistä!) kuvan, jossa keväällä oli letitetty kuivat liljan lehdet ranskanletille. Päätin kokeilla vähemmän kuivilla samaa.

Elämäni ensimmäiset oman maan porkkanat. Jos ei lasketa vuonna 2009(?) parvekelaatikossa kasvatettuja peukalonpään kokoisia palleroita. (Harvennusporkkanoita kerättiin kyllä jo alkusyksystä, mutta tämä oli oikeaa satoa.)

Nämä sukat olivat ensimmäiset itsevärjätyistä langoista tehdyt sukat. Lankojen värjäyshän oli uutena asiana aiemmin tänä vuonna.

---

Marraskuu

Näitä olen aikonut jo monena vuonna. Tänä vuonna Lapaskuussa sen sitten tein! Viivi sai ratsastuslapaset, joista ei kyllä suuremmin vielä perusta, mutta odotapa, kun kunnon pakkaset koittavat... Kjäh!

Loppukuusta, juuri sinä päivänä, kun ensilumi satoi, meille muutti marsupojat Maailman Chandleri ja Maailman Centteri. En ole ikinä omistanut marsuja tai edes käsitellyt niitä. Ihastuttava uusi eläintuttavuus!

---

Joulukuusta taidan tehdä ihan oman postauksensa, kunhan ensin nähdään, onko tässä kuussa mitään mainitsemisen arvoista. Ehkäpä voisi suunnitella jo jotain erityistä jouluun liittyen...? Tai no joo. Ensimmäisen kerran elämässäni olen ostanut kaksi joululahjaa kirppikseltä. Lapset ei oo niin nuukia. ;)

Lokakuun uusi asia

Lokakuun kahdeksantena päivänä

minusta tuli pienen pojan mummu.

Siinä se olikin työ ja tuska, että pääsin 

vauvaa katsomaan seuraavana päivänä

-jouduin nimittäin kulkemaan julkisilla 

ja tietäähän ne aikataulut sunnuntaisin!

Kotimatka se oikeastaan vaikeampi ... 

Onpahan mitä pikkumiehelle kertoa, 

kun tuosta hieman kasvaa ... 

Haarukkapitsi-huivi ja "kantapää"

Edellisellä kerralla esittelin kesäni "uusia asioita" ja siinä sivussa taisi tulla jotain elokuullekin, mutta tässä nyt se varsinainen "elokuun uusi asia". Opettelin nimittäin haarukkavirkkausta ja tein elämäni ensimmäisen haarukkapitsi-huivin. Kuvia blogissani

Syyskuussa sitten opettelin villasukan neulomista. En ymmärrä, miten olen selvinnyt käsityötunneista, etten ole opetellut kantapään neulomista. Johtuneeko siitä, että osasin neuloa siinä vaiheessa jo lapaset ja siksi opettaja laittoi neulomaan liivin. Muistan myös neuloneeni pitsineulepuseron käsityötunneilla.
No, sitä on turha enää miettiä tässä vaiheessa ... Aikaa siitä on meinaan sen verran monta vuotta!
Nyt sitten harjoittelin "kantapään kautta" ja nyt voin sanoa, että hallitsen villasukan neulomisenkin sitten jollakinlailla. Kuvia sukantekeleistäni löytyy täältä sekä täältä.

Arvatkaapa, mikä onkaan minun lokakuuni uusi asia!

Kesä-heinä- ja elokuun uudet asiat

Nyt kävi niin hassusti, että kesä meni ohitse, enkä muistanut kirjoittaa tänne uusista asioista. Siinä se nyt onkin sitten pulma, mitä kaikkea uutta onkaan tullut koettua? Tässä nyt jotakin...

Kesäkuussa ainakin kokeilin elämäni ensimmäisen kerran koiran kanssa matkustamista julkisilla kulkuneuvoilla ja uskokaa tai älkää, niin se onnistui suorastaan täydellisesti. KONSTA matkusti niin bussilla kuin junallakin aivan kuin olisi tehnyt sitä aina. Totesin jälleen kerran hyvin ylpeänä, että KYLLÄ MINULLA ON SITTEN HYVÄ JA KILTTI KOIRA! Nyt Konstan kanssa on matkusteltu jo useamman kerran ... ja hän suorastaan repii minua bussipysäkille, jos näkee bussin seisahtuvan sinne.

Niin kesä-, heinä- kuin elokuussakin virkkasin isoäidinneliöitä, joista aiemmin olin sitä mieltä, että ne  ovat suorastaan rumia, mutta niin se mieli vaan muuttuu. Kesäkuussa aloitin virkkaamaan ja heinäkuussa sitten valmistui elämäni isoin virkkaustyö eli torkkupeitto pojalleni. Elokuussa valmistui kaksi pienempää torkkupeittoa (kuvat blogissani: 1 ja 2). Mikä siitä sitten tekee uuden kokemuksen/asian, jos kerran jo virkkasin yhden ison peiton? No siinäpä se, että näillä pikkupeitoilla osallistun hyväntekeväisyystempaukseen, jolla yritetään Guinnesin ennätystä 1.10.2011. Tuolloin kaikki tempaukseen lähetetyt peitot levitetään/yhdistetään Helsingin Tuomiokirkon portaille näyttäväksi tilkkupeitoksi. Tämän jälkeen peitot jaetaan hyväntekeväisyyten mm. Ensi-ja turvakotien liiton ja Yhteisvastuukeräyksen kautta.

Kesäkuu sai siirrännäisen

Kyllä kesäkuussakin monenlaista uutta tapahtui. Olin muun muassa ensimmäistä kertaa seurakuntamme lastenleirillä ryhmyrinä, mikä sinällään ei ole uutta – olen aiemmin ryhmyröinyt Seinäjoella – mutta nyt ihan ensimmäistä kertaa ryhmässäni oli muiden lisäksi kaksi omaa tytärtäni.

Kuvassa tytöt suorittavat sokko-ohjaustehtävää.
Roosa (vas.), Ada, Siiri ja Viivi. Kuvasta puuttuu Sirkka.

Haluan kuitenkin esitellä kesäkuun siirrännäisenä ihan ensimmäisen koskaan (ohjeesta) neulomani hartiahuivin, Fifin. Tai oikeammin Fifiliinin, koska lankaa oli vähän ja huivi jäi kovasti pieneksi. :) Huivi valmistui siis huhtikuussa ja oli yksi Jämäkuun töistäni.

Ehkä syksymmällä huiville tulee taas käyttöä. Kuvaa varten toisiksi nuorin tyttönen suostui sen huhtikuussa pukemaan ylleen.

Noin, tulipahan kesäkuu käsiteltyä. Heinäkuulla on jo ehtinyt tapahtua ja tulee ehkä tapahtumaan lisääkin. Lähdemme Tahkolle viikoksi mökkeilemään ja se jos mikä on tällä kokoonpanolla extremeä!

Toukokuussa...

...uppouduin puutarhahommiin niin, että käsityöt on tosissaan jääneet vähemmälle. Uudet asiat ovat olleet aika pieniä, mutta kuitenkin sellaisia, joita en ole ennen tehnyt. Olen muun muassa:

- leikannut terijoensalavat
- perustanut mansikkamaan oikeaoppisesti kasvimaalle
- jakanut ja siirtänyt raparperin alusta loppuun saakka (Marika huom! Se sulta saamani raparperi on yhä hengissä ja voi uudessa kasvupaikassaan paremmin.).

Varmaan monen monta muutakin asiaa olen tehnyt, mutta kun raportointi venyy näin pahasti, niin tuppaa unohtumaan. Koitan parantaa tapani.